Esittely:	Sirkka-Sisko (Sissi) Juhola-Arjanko
	s. 13. 12 .1950 Jämsässä naimisissa Matti Arjangon kanssa lapset Panu 19 v ja Timo 18 v – opiskelijoita ja Mikkelin Kamppareitten jääpalloilijoita
Koulutus:	Lastentarhanopettaja 1974 Erityisopettaja 1984 Sosionomi-opintoja 2004 kans. koulutusyhteistyön erikoistumisopinnot 1994 Yrittäjäkurssi 2004 Lisäopintoja Tanskassa, Romaniassa, USA:ssa ja Unkarissa
Kielitaito:	Englanti (bi-lingual); romania; saksa, ruotsi, unkaria ja espanjaa auttavasti
Työkokemus:	Koulu- ja sosiaalitoimen alalla 20v projektikoordinaattorina, tulkkina ja matkaoppaana. Tarkemmat tiedot löydettävissä kohdista CV ja nimikirjaote
Harrastukset:	Kielet, kulttuurit, taide ja ympäristö = ympäristötaide, kivityöt, ruoanlaitto ja perinneasiat

---

CURRICULUM VITAE

Proposed position in the programme:
1	Family name:	Juhola-Arjanko
2	First names:	Sirkka-Sisko Tellervo
3	Date of birth:	Dec.13th, 1950
4	Nationality:	Finnish
5	Civil status:	Married
6	Education:	Special teacher, social worker

Institution:		The Nursery school teachers' college in Oulu
Date:		Aug 1972 - May 1975
Degree(s) or Diploma(s) obtained:		Nursery school teacher diploma
Institution:		University of Helsinki - Teacher training unit
Date:		Aug 1983 - May 1985
Degree(s) or Diploma(s) obtained:		Special teacher for children under school age

Language skills:
1: Basic 2: Fair 3: Good working knowledge 4: Very good 5: Fluent

Language	reading	speaking	writing
Finnish	5	5	5
English	5	5	5
Romanian	4	5	4
Swedish	4	4	4
German	3	4	3
Hungarian	2	3	1
Spanish	2	2	1

8 Membership of professional bodies:

* 12 years of experience in social welfare

* 5 years of experience in teaching in special schools

* several projects in international educational exchange projects

* experience as travel guide and interpretor

9 Other skills: (e.g. Computer literacy, etc.)

Basic courses in computer literacy

Specialization in international co-operation project co-ordination

10 Present position:

Special teacher in a community home

11 Years within the firm:

at the present position over two years

12 Key qualifications: (Relevant to the programme)

Strong and wide experience in special education

13 Specific Eastern Countries experience

Country	Date: from/to
Romania - University level studies	From Jan 1976 To June 1979
over 50 trips to Romania - professional and private	from 1980 to 2004
Hungary - Summer University Course in Hungarian culture and language	July 1993
Over 30 visits to Hungary	from 1976 to 2004
Several study excursions to The Baltic states, The Csech Republic and Russia

14 Professional experience record:

Date: from/to	Sept. 13th, 1971 - May 15th, 1972
Location:	Jämsä, Finland
Company:	The board of parents of the English speaking kindergarten
Position:	Kindergarten teacher
Discription:	Responsibility of teaching a group of 20 under school-aged children
Date: from/to	Aug.19th, 1974 - Nov.8th, 1977
Location:	Pori, Finland
Company:	City of Pori - Child welfare office
Position:	Special teacher for handicapped children
Description	Teaching and working with rehabilitation of CP-children
Date: from/to	Dec.1st, 1979 - June 8th, 1983
Location:	Helsinki, Finland
Position:	Special teacher for emotionally and socially disturbed children
Company:	City of Helsinki, Day-care services
Description:	Teaching and working with rehabilitation of emotionally and socially disturbed
Date: from/to	Aug.1st, 1983 - Dec.31st, 1991
Location:	Espoo, Finland
Company:	City of Espoo
Position:	Director of The Special day-care center Aallonhuippu
Description:	Planning and co-ordinating the work done in the day-care- personnel of more than 16

15 Others

5 years of experience in teaching of socially and emotionally disturbed young people in special schools and In two community homes

The scholarship of Council of International Programs - Columbus, Ohio April 1982 – August 1982

Arranging travels and co-ordinating study programs in Finland for Council for International Fellowship Studies of Finno-Hungarian heritage in Finland, in the Karelian Republic and in Hungary

Publications

About the need of support of the parents of small mentally retarded children and their families

Articles in professional papers

Articles in family magazines for professional social workers an youth leaders

---

ROMANIA - YHTEISTYÖ

Vuosi 1990
Helmikuu 1990: Avustusrekka Transsilvaniaan, Kotiliesi
Maaliskuu 1990: Avustuksia Oltieni, Baia de Aries
Joulukuu 1990: Avustuksia Baraoltin lastenkoti ja sairaala, Porvoon seudun alueradio

Vuosi 1992
Helmikuu 1992: yksityinen matka poikani Panun kanssa
Heinäkuu 1993:yksityinen matka perheen kanssa

Vuosi 1995
Kesäkuu 1995: Tampereen sosiaali-alan oppilaitos
Heinäkuu 1995: yksityinen valmistelumatka syksyn Transilvanian matkaa varten
Syys-lokakuu 1995: Transilvanian kiertomatka, 16 osanottajaa

Vuosi 1997
Huhtikuu: Valmistelumatka PHARE- projekti -. MAMK:n opiskelija Tarja Kemppainen Jeican kylään
Marraskuu 1997: Tulkkaus -Romanian Kauppakamari- PHARE-projekti, Veisto- Rakenne Rautio Oy

Vuosi 1998
Maaliskuu 1998: Tulkkaus PHARE- projekti - Puurakentaminen
Maaliskuu 1998: Tulkkaus, Metsäpuu Oy - Domus-ikkunat
Kesäkuu 1998: Matkansuunnittelu ja matkanjohtaminen Puuarkkitehtuuria Karpaateilla

Vuosi 1999
Toukokuu 1999: Nuorten Eurooppa - Sairila - valmistelumatka
Kesäkuu 1999: Nuorten Eurooppa- tapaaminen, Constanta
Heinäkuu 1999: F.I.C.E- Romania - Iasi - seminaari

Vuosi 2000
Helmikuu: Projektikartoitus - Suomen Setlementtiliitto -
Syyskuu: F.I.C.E- Romania - 10v. - juhlaseminaari
Joulukuu: Mikkelin Ammattioppilaitos - Comenius-kartoitus

---

Projektivalmisteluita Suomessa

Vuosi 1999
Elokuu: Sairilan koulukoti - Nuorten Eurooppa valmisteluryhmä

Vuosi 2000
Maaliskuu: Nuorten Eurooppa - vaihto Sairilan koulukoti - Phoenix Carita lastenkoti
Ensimmäinen toteutunut Nuorten Eurooppa-projekti Romanian ja Suomen välillä ! ! ! !

Vuosi 2001
Mikkelin Ammattioppilaitos - Leonardo-projekti 31.3.-20.4.2001 Rehtori, englannin opettaja ja 9 opiskelijaa Brasovista Mikkelissä.
Kesäkuu 2001 Suomen Ikonimaalarit r.y - kiertomatka Romanian luostareihin 2.6.-11.6.2001

Vuosi 2002
Kesäkuu 2002: Mikkelin Ort. seurakunnan kuoron matka luostareihin. Matkasuunnitelma ja järjestelyt Helsingin Seudun Polkupyöräilijät ry:n polkupyöräryhmälle Transilvaniassa

Avustusmatka Buzauhun joulukuu 2002

Vuosi 2003
Yksityinen matka pääsiäisen aikaan - kiertomatkan peruunnuttua

Vuosi 2004
Maahantuontimahdollisuuksien kartoitus -huonekalut ja puutarhakalusteet kevät 2004

---

25-vuotta - ELÄMÄÄ!

Matkustin ensimmäisen kerran Romaniaan tammikuussa 1977. Olin saanut Suomen ja ns. pienten Sosialistimaiden välisen kulttuurivaihtosopimuksen mukaisen apurahan jatko-opiskelua varten. Kohdemaaksi valikoitui Romania, koska Suomen Opetusministeriön periaatteena oli, että apurahojen saajat edustaisivat mahdollisimman monia aloja ja hakemassani kohdemaassa (Tsekkoslovakia) oli jo lastenkulttuuriin erikoistuva opiskelija, joten minulle ehdotettiin Romaniaan lähtöä. Muistan, että kysyin tuolloin: "Onko siellä nukketeattereita?". Myönteisen vastauksen saatuani päätin lähteä katsomaan.

Harrastuksen ja ammatin yhdistämistä

1970-luvulla ei ollut tavallista matkustaa opiskelemaan Itä-Eurooppaan. Sinne hakeutuivat aatteellisista syistä apurahan saaneet opiskelijat. Eräs kuvaamataidonopettajaystäväni oli kuitenkin opiskellut vastaavanlaisella apurahalla lasten taidekasvatusta ja sai minutkin haluamaan uusia näkökulmia työhöni ja mahdollisiin jatko-opintoihini.

Olen ollut innostunut teatterista aina. Nukketeatteri alkoi kiehtoa opiskellessani lastentarhanopettajaksi. Valmistuttuani ja saatuani ensimmäisen työpaikkani hakeuduin heti myös vapaa-ajallani teatteriharrastuksiin. Tutustuin alueen läänintaiteilijaan ja päätin anoa mahdollisuutta tutustua nukketeatteriin Itä-Euroopassa, koska 1970-luvun loppupuolella sitä ei voinut vielä opiskella Suomessa.

Toimin erityisryhmässä lastentarhanopettajana ja erilaiset terapeuttiset työmuodot kiinnostivat minua. Vammaisen lapsen motivointi kuntoutukseen tai erilaisuuden hyväksyminen olivat teemoja, joita käsittelin lasten kanssa nukkien avulla.

"….silloin, kun vieras kieli tunkeutuu ihon läpi"

Tiesin Romaniasta hyvin vähän lähtiessäni sinne tammikuussa 1977. En osannut kuvitella, mitä kaikkea täysin tuntemattomaan maahan asettuminen toisi mukanaan. Olin varmasti melko täydellinen "tabula rasa" niin kielen, kulttuurin kuin tapojenkin suhteen. Puhuin englantia sujuvasti, mutta Romaniassa se ei ollut yleisesti puhuttu vieras kieli - ranska ja saksa olivat ensimmäiset puhutut vieraat kielet. Jokapäiväiset aivan välttämättömät asiat (kuten ruoan tilaamisen ravintolassa) selvitin alussa saksalla, jota olin opiskellut laiskasti kolme vuotta lukiossa, mutta en ollut koskaan puhunut.

Menin Cluj-Napocan Babes-Bolyain Yliopistoon ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitettuihin " Anul pregatitor" (suom.valmistava vuosi)- kieliopintoihin. Päivittäin oli 4-5 tuntia romanian kielen tunteja ja matkalla yliopistolle tavasin rakennusten katoilta poliitttisia iskukauseita, kuten " Traiasca partidul comunist roman- in fruntea sa Secretarul general Nicolae Ceausescu" tai "Proletarii din toate lumea uniti-va!" (suom. Eläköön Romanian kommunistinen puolue johtajanaan pääsihteeri Nicolae Ceausescu tai Kaikki maailman työläiset liittykää yhteen!).Romanian kieli oli kaikkialla: sitä ei päässyt pakoon, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin alkaa puhumaan sitä. Tämä oli suggestopedinen kielikurssini, jolla opin viidessä kuukaudessa puhumaan romaniaa. Kielen oppiminen oli todella kokonaisvaltaista ja tunsin kuin sanat ja ilmaisut olisivat menneet läpi ihostakin!

Vanhaa Keski-Eurooppaa ja kommunistista hallintoa

Romanian unkarilaisvähemmistö - suurin vähemmistö Euroopassa

Ensimmäisen puolivuotiseni Romaniassa vietin maan länsi-osassa, Transilvanian alueella. Kuljin vanhan Itävalta-Unkarin keisarikunnan aikana rakennetun kaupungin kaduilla ja en voinut muuta kuin seurata unkarilaiskylistä tulleitten naisten tulppaanisaappaitten kopinaa.(Szék-nimisen unkarilaiskylän naisten pukuun kuuluu saappaat, joihin on koron yläpuolelle kirjottu punainen tulppaanikuvio).Tuolloin 1970-luvulla oli vielä tapana pukeutua kaupunkimatkaa varten kansallispukuun. Nykyisin kansallispukuja näkee vain harvoin arkipäivinä

Koko Euroopan historia alkoi elää aivan uudella tavalla. Selvät kulttuurisiteet keski- Eurooppaan näkyivät arkkitehtuurissa ja elämäntavoissa. Tapaamani vanhemmat ihmiset olivat syntyneet Itävalta - Unkarin keisarikuntaan keisari Frans Josefin hallinnon aikana ja alueen liittäminen osaksi Romaniaa oli tapahtunut vasta vuonna 1918. Transsilvanian alueen unkarilainen vähemmistö on Euroopan suurin kansallinen vähemmistö vielä tänäänkin

Nukketeatterin löysin hyvin pian Clujista ja melkein päivittäin menin katsomaan aivan erityisesti nukketeatterin unkarinkielisen osaston harjoituksia. Minut otettiin vastaan kuin " - sukulainen unkariksi rokon "- olinhan suomalainen! Vain muutama vuosi aikaisemmin oli Transsilvanian unkarilaisvähemmistöön kuulunut nuori fennougristiikan opiskelija oli kääntänyt Kalevalan unkariksi ja siitä oli tullut suuri menestyskirja, jonka kaikki tuntuivat tuntevan. Tuolloin tuli mieleeni ne väkinäiset äidinkielen tunnit, jolloin luimme "pakko-Kalevalaa"!

Hyvin pian ymmärsin kuinka hyvin koulutettujen ja sivistyneitten ihmisten kanssa sain olla tekemisissä. Kaikki halusivat auttaa ja opastaa minua sopeutumaan heidän kulttuuriinsa ja monien kotien ovet aukenivat minulle. Jos joskus elämässäni olen tuntenut olleeni rakastettu ja huolehdittu - se oli tuona keväänä 1977.

Kieli, kulttuuri ja tavat - yhteys

Maaliskuun 4:nnen päivän iltana oli tapahtunut maanjäristys. Muutaman päivä sen jälkeen näin pitkän jonon yliopiston vieressä sijaitsevan kukkakaupan edessä. Ajattelin, että ihmiset ostavat kukkia, koska joku oli ehkä loukkaantunut tai menehtynyt maanjäristyksessä!

Päätelmäni osoittautui vääräksi seuraavana päivänä: minullekin tuotiin useita syklaameja, koska oli 8. päivä maaliskuuta - Naistenpäivä!

Eräänä sunnuntaina olimme olleet Babes-Bolyain yliopiston suomen kielen lehtorin kanssa syömässä ravintolassa. Söimme perinteisen neljän ruokalajin lounaan ja kylläisenä lähdin palaamaan kohti opiskelija-asuntolaa. Aikaisemmin olin saanut unkarilaiselta ystävältäni erään perheen osoitteen ja hän sanoi, että voisin varmaan mennä heitä tapaamaan. Katsoin osoitetta ja totesin, että se on ihan lähellä. Päätin mennä soittamaan ovikelloa ja esittelemään itseni.

Oven avasi vanhempi nainen. Esittelin itseni Èvan ystävättäreksi huonolla saksallani. Perhe oli juuri aloittamassa sunnuntailounasta ja vanha rouva istutti minut poikansa ja miniänsä väliin ruokapöytään ennen kuin ehdin kääntää saksaksi, että olin juuri syönyt lounaan oikein pitkän kaavan mukaan (alkupalat, keitto, pääruoka ja jälkiruoka). Sinä sunnuntaina söin lounaan kahdesti -kielitaidollani en pystynyt selittämään, että olin juuri palaamassa ravintolasta!

Pidän yhteyttä tähän perheeseen vieläkin ja olemme monta kertaa nauraneet tuolle sunnuntailounaalle.

---

Oma elämäntieni suhteessa Romaniaan
Osa opinnäytetyöstä Mikkelin ammattikorkeakoulu 2004

Rakentaakseni kokonaisuuden, joka voisi olla pohjana yhteistyöprojektille Suomen ja Romanian lastensuojelutyössä, on välttämätöntä, että analysoin myös oman 25 vuotta kestäneen "suhteeni" Romaniaan. Koko työelämäni ajan minulla on ollut käytännössä kaksi rinnakkaista suuntautumista. Toisaalta oma ammattini kasvattajana, toisaalta harrastus, jonka avulla olen saanut etäisyyttä asioihin ja joka on antanut voimia kestää vastoinkäymisiäkin. Olen jäsentänyt maailmaani Romania-harrastuksen kautta.

Olenko oppinut näiden vuosien aikana ymmärtämään maan arvoja, kieltä, kulttuuria ja yhteiskuntaa? Entä miten voisin yhdistää Suomessa hankkimani koulutuksen, työkokemuksen ja asiantuntijaverkostot mahdolliseen yhteistyöprojektiin Romaniassa?

25 vuoden kokemusten käsittely lyhyesti ja niiden jäsentäminen lukijalle ymmärrettävään muotoon on vaikea tehtävä. Olen päätynyt tekemään sen jakamalla sen noin viiden vuoden jaksoihin, joita tarkastelen omina kokonaisuuksinaan. Tämän opinnäytetyön lähteisiin olen liittänyt kirjoittamiani artikkeleita ja kuvauksia eri ajanjaksoilta, sekä luettelon matkoista, jotka olen tehnyt Romaniaan 1990-luvun jälkeen.

Ammatti: lastentarhanopettaja

Valmistuin lastentarhanopettajaksi keväällä 1974 Oulun Lastentarhaseminaarista. Sain ensimmäisen työpaikkani Porin kaupungin päivähoidosta integroidun erityislapsiryhmän opettajana. Päiväkoti Koivulan lastentalo aloitti toimintansa tuona syksynä ja kaikki olimme hyvin motivoituneita työhömme.

Uudet mahdollisuudet imaisivat mukaan - lastenkulttuuri oli uusi asia ja sitä varten nimitettiin läänintaiteilija Satakuntaan. Luovan toiminnan kerhot ja leirit täyttivät vapaa-aikani. 1970-luvulla myös haimme esikuvia Itä-Euroopasta lasten taidekasvatukseen. Kun löysin mahdollisuuden tutustua lastenkulttuuriin siellä ns. kahdenvälisen kulttuurivaihtosopimuksen mukaisten apurahojen muodossa, hain mahdollisuutta tutustua nukketeatteriin ja lastenteatteriin Itä-Euroopassa - josta kohdemaaksi valikoitui Romania.

"Hiljaisuuden pöytäni" tammikuussa 1977

Tämän työn liitteeksi olen kirjoittanut kuvauksia ensimmäisistä viidestä vuodesta, jotka sitoivat minut Romaniaan. Ensimmäinen jakso oli kevättalvi 1977, jolloin opiskelin romanian kieltä maan länsi-osassa, Transilvaniassa. Erityisesti tutustuin siellä asuvaan unkarilaiseen vähemmistöön ja heidän kulttuuriinsa. Transilvaniassa oli ilmestynyt Kalevalan unkarinnos, joka oli tärkeä tapahtuma unkarinkielisen kirjallisuuden piirissä siellä. Minä edustin heille Suomea ja Kalevalaa - suomalais-ugrilaisuutta, joka oli uhattuna Ceausescun kansallismielisessä ilmapiirissä. Transilvanian unkarilaisvähemmistön huolehtivaisuus, vieraanvaraisuus sekä alueen historiaan tutustuminen sekä kaikenpuolinen moniarvoisuus sai minun suomalaisessa homogeenisessä yhteiskunnassa kasvaneen opiskelijan silmät avautumaan vanhalle "Keski-Euroopalle" (Transilvanian alue liitettiin osaksi nykyistä Romaniaa vasta Trianonin rauhansopimuksessa 1.12.1918 - ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Lampinen, 1987)

Ihastuminen, vaikeuksia, sopeutumista

Kevättalven 1977 aikana melkein päivittäin löysin uusia, viehättäviä asioita. Opin ymmärtämään romanian kieltä, opin myös unkarin kieltä, puhuin myös saksaa, jota en ollut opiskellut ollenkaan vakavasti lukiossa, mutta alueella puhutuista kielistä osasin sitä alussa parhaiten. Olin ainoa suomalainen opiskelija kaupungissa ja kaikki sekä opiskeluun että jokapäiväiseen elämään liittyvä oli hoidettava "jollakin kielellä"!.

Ystäväni Clujissa muistavat vieläkin "tulppaanisaappaat" ja sen kuinka kuljin kansallispukuisten maalaisnaisten perässä vain ihastellakseni heidän pukuaan. Ostin itsellenikin Székin (rom.Sic) kylän puvun ja siihen kuuluvat tulppaanisaappaat - nyt nuo saappaat ovat näytteillä Kulttuurien museossa Helsingissä (kenkävitriini - Kulttuurien museo- Tennispalatsi).

Opiskeluaikani- ensin kevät 1977 Clujissa, Transilvaniassa ja kaksi vuotta Bukarestissa - oli toisaalta elämistä hyvin alkeellisissa oloissa romanialaisessa opiskelija-asuntolassa, pienen stipendin turvin selviytymistä ja opintojen järjestelemistä. Siihen liittyy myös vapauden tunnetta, selviytymistä, itseluottamuksen kasvua ja monia elämäntarinoita.

Opiskeluani ohjasi prof. Mihai Dimiu, joka monien romanialaisten tapaan oli oman kansankulttuurinsa harrastaja. Niinpä erityisesti toisen opiskeluvuoteni aikana matkustin usein eri puolille Romaniaa ja opin tuntemaan eri alueitten tapoja ja kansanjuhlia. Keväällä 1979 teimme irlantilais-englantilaisen arkeologiopiskelijan kanssa kolmen viikon polkupyöräretken Pohjois-Romanian, Maramuresin alueen kyliin ja Moldovan alueen luostareihin, jotka olivat muutama vuosi aikaisemmin päässeet Unescon maailmanperintökohteiksi (1975).

Kotoutuminen Romaniaan ja kulttuurivälittäjän ensiaskeleet

Vähitellen varsinkin toisen opiskeluvuoden aikana aloin saada tehtäviä, jolloin minun piti opastaa muita Bukarestissa tai avustaa asioimisessa siellä.
Tällaisessa tehtävässä tapasin myös nykyisen puolisoni, joten Romania on ollut mukana myös perheeni perustamisessa. Niinpä ensimmäisen yhteisen joulun olemme viettäneet - Romanian kommunistisen puolueen kyläkomitean vierashuoneessa Camarzanan pikku-kylässä. Ihmiset eivät uskaltaneet majoittaa meitä koteihinsa, vaikka se olisi ollut vanha romanialaisen vieraanvaraisuuden osoitus. Kommunistinen hallinto oli parissa vuodessa kiristänyt otettaan ja se kielsi kansalaisilta kaiken yhteydenpidon ulkomaalaisten kanssa.

Takaisin Suomeen ja omaan ammattiin

Opiskeluvuosien jälkeen palasin takaisin Suomeen ja ammattiin, johon olin saanut koulutuksen.- erityislastentarhanopettajaksi Helsinkiin. Romania jäi hieman taka-alalle.
Erikoistumisopintojeni jälkeen syntyivät poikamme 1980-luvun puolivälissä. Yhteydet erityisesti Transilvaniaan kuitenkin säilyivät ja poikani kastetilaisuuteen saapui vanha ystäväni Clujista ja hänestä tuli poikani Panun "haltijakummi".

Seurasin tiiviisti uutisia Romaniasta ja Itä-Euroopan rajojen alkaessa kaatua 1980-luvun loppupuolella ja oli suorastaan pakko mennä tervehtimään ystäviä ja yrittää viedä heille vähän apua ja lääkkeitä. Auttaakseni niitä, jotka olivat auttaneet minua opiskeluaikoinani, tein kaksi matkaa Romaniaan vuonna 1988 ja juuri ennen joulukuun vallankumousta marraskuussa 1989.

Matkaopas, tulkki, kulttuuri-iltojen asiantuntija -1990-luvun alkupuoli

Joulun 1989 jälkeen Romaniasta tuli paljon turvapaikanhakijoita Suomeen ja tarve romanian kieltä osaavista henkilöistä muodostui suureksi. Toimin tulkkina kesällä 1990 poliisin turvapaikkahaastatteluissa ja autoin monien eri tahojen avustuksia perille Romaniaan.

Kielitaitoni kehittyi ja uusien tehtävien myötä syntyi ajatuksia tarjota romanialaisille sosiaalialan ammattilaisille mahdollisuutta osallistua esim.Council for International Fellowship- ohjelmaan Suomessa. Ensimmäiset yritykset epäonnistuivat, koska stipendiaatit eivät saaneet viisumia eri syistä, mutta viime vuosina Romaniasta on vaihtoon osallistunut vuosittain yksi tai kaksikin sosiaalialan ammattilaista. Council for International Programs ja sen alumnijärjestöt Council for International Fellowship- järjestävät eri maissa sosiaalialan ammattihenkilöstölle kansainvälisiä vaihto-ohjelmia yli 10 maassa vuosittain (www.cipinternational.com).

Vuonna 1993-94 opiskelin Kansainvälisen koulutusyhteistyön erikoistumisopintoja Helsingin Yliopiston Lahden Tutkimus-ja Täydennyskoulutuskeskuksessa ja siitä lähtien olen pyrkinyt luomaan yhteyksiä Suomen ja Romanian koulutusyksiköiden välille

Sosiokulttuurinen innostajako?

Vähitellen yhteistyömahdollisuuksia on tullut esille. Kolmen viimeisimmän vuoden yhteydet ovat muodostuneet FICE- Romania -yhteistyön merkeissä. Mutta myös hyvin yllättäviä tahoja, kuten Suomen ikonimaalarit r.y.n matkan "räätälöiminen" ikoni-maalauksen asiantuntijoille.

EU.n koulutusohjelmien puitteissa on toteutunut romanialisen Phoenix Carita -järjestön katulastenkodin ja Sairilan koulukodin välinen Nuorten Eurooppa-vaihto 1999-2000. Suomen Setlementtiliitto on ollut etsimässä lastenkodeista aikuistuville nuorille tarkoitettuun projektiin EU-rahoitusta ja syksyllä 2001 käynnistyi Mikkelin ammattioppilaitoksen koordinoima "Profskills- ammattitaidolla parempaan tulevaisuuteen"- Comenius - projekti, jossa yhtenä partnerina on romanialainen neljän läänin lastenkotien nuorille tarkoitettu ammattikoulu.

Mikkelin Ammattikorkeakoulu on ollut mukana FICE- yhteistyössä esim. järjestämällä yhteistyöseminaarin "Taru kii"- "Take a grip"- "Agata-te de viata" keväällä 2000. Nuorten Eurooppa-projektina ja moniammatillisen opiskelu-ja työorientaation hakemisen tuloksena syntyi keväällä 2002 ja 2003 toteutuneet vammaisten nuorten tapaamiset Savonlinnassa ja Romaniassa sekä useampi tätä prosessia tutkinut moniammatillinen opinnäytetyö (Mikkelin Ammattikorkeakoulu, Sos.-ja terveysala, kulttuuri-ja nuorisotyön yksikkö, joulukuu 2002)

Romania kohti Euroopan unionin jäsenyyttä

Näinä vuosina olen puhunut, puhunut…… vakuutellut eri tahoille, että Romania ei enää ole se sama yhteiskunta, jonka traagista vallanvaihtoa seurasimme televisioistamme, vaan se on sitoutunut kehittämään yhteiskunnallisia olojaan ja purkamaan menneisyytensä taakkana olevat lastensuojelulaitokset (Romanian Government - the White paper - 2000).

Olen kuitenkin aina yrittänyt muistaa hyvän ystäväni ja mentorini, Suurlähettiläs Inger Hirvelän evästyksen, kun olin lähdössä ensimmäistä kertaa Romaniaan. Hän sanoi jotenkin näin: Muista, Sissi, älä vertaa sitä yhteiskunnallista järjestelmää meidän järjestelmäämme! Siellä kehitys kulkenut aivan toisenlaisten historiallisten muutosten kautta ja esimerkiksi feodalismin vaikutukset ovat vieläkin havaittavissa"! (Inger Hirvelä v.1976).

Romania on aukaissut yhteiskuntansa ja myös sen pimeimmät puolet avoimiksi. Se on saanut kärsiä joulun 1989 uutisoinnin seurauksista mielestäni liiankin kauan. Vasta aivan viime vuosina, kun olen liikkunut Romaniassa suomalaisten nuorten kanssa, olen huomannut, että kun he eivät tiedä tai muista mitään Ceausescun vallan jälkeisestä uutisoinnista, he katsovat Romaniaa avoimina ja valmiina yhteiseen vuoropuheluun.

Tämän tien kulkeneena toivoisin olevani valmis tekemään yhteistyöprojekteja myös tulevaisuudessa. Romania on sydämessäni!(Romania sydämessäni on Eduskunnan Suomi- Romania ystävyystoimikunnan julkaisun nimi.)

---

”Elämäntie” – taideteos

Kuvanveistäjä Constantin Brancusi

Modernin kuvanveistotaiteen yksi suurimmista nimistä on romanialainen kuvanveistäjä Constantin Brancusi. Hän syntyi pienessä lounais-romanialaisessa Hobitan kylässä 1876 ja opiskeli ensin Romaniassa ja myöhemmin Pariisissa August Rodinin oppilaana (Pariisiin hän meni kävelemällä ensimmäisen kerran 1904!).

Vuonna 1937 hän oli maailmankuulu kuvanveistäjä, jonka teoksia oli taidemuseoissa ja näyttelyissä ympäri maailmaa. Hän oli työskennellyt aikansa kuuluisimpien taiteilijoitten (mm. Picasson) kanssa.

Constantin Brancusin kotikylä sijaitsee Jiu-joen laaksossa ja alueen keskus on Tirgu Jiu`n kaupunki (tirgu on romaniaksi tori, ja paikan nimi on siis Jiu`n tori tai markkinapaikka). Hänelle oli ehdotettu vuonna 1935, että hän tekisi kotikaupunkiinsa muistomerkin ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneille romanialaisille talonpojille. Tuon muistomerkin tekeminen toteutui syksyllä 1937 ja siitä muodostui kolmiosainen, jonka viimeinen osa on ”Ikuisuuden pylväs”- tuo tilattu muistomerkki.

Constantin Brancusi ja Tirgu Jiu

Elämäntie-teos on taiteilijan lahja omalle kotiseudulleen ja kulttuurilleen. Se on jäänyt melko tuntemattomaksi suurelle yleisölle syrjäisen sijaintipaikkansa vuoksi. Sitä ei myöskään voi siirtää näyttelyihin, katsojan on matkustettava Tirgu Jiu`hun ja nähtävä se omassa ympäristössään..
Taideteos on sidottu sijoituspaikkaansa, romanialaiseen kulttuuriin ja historiaan. Mutta sen symboliset merkitykset ovat ajattomia ja universaaleja.”

Ensimmäisenä on pyöreän pöydän ja sen ympärille tasaisesti sijoitettujen kahdentoista istuimen muodostama ”Hiljaisuuden pöytä” (rom. Masa tacerii; engl. The Table of Silence). Sen luota lähtee kaupunginpuiston läpi puistokäytävä, jota reunustavat kolmen istuimen ryhmät - tällä kertaa vastakkain asetettujen neliökupoleiden muotoisina. Puiston keskellä on portti, joka sai nimekseen ”Suudelmien portti” (rom. Poarta Sarutului; engl. The Gate of a Kiss). Matka jatkuu kaupungin läpi. Kulkijan on mahdollista astua ortodoksiseen kirkkoon (ne ovat avoinna jatkuvasti) ja ylittää joki ennen saapumistaan vanhalle heinätorille, jossa kohoaa ”Ikuisuuden pylväs” (rom. Coloana fara sfirsit; engl. The Endless Column).(Dan Grigorescu 1980; Brancusi)

"Hiljaisuuden pöytä"

Taideteoksen symboliikka ja sen tulkintoja

Hiljaisuuden pöytä on pyöreän pöydän ja kahdentoista pyöreän tuolin muodostama kokonaisuus. Sen yhtenä innoittajana on ollut romanialaisesta Sarmizsegethusan kylästä löytynyt daakialaisten ajalta peräisin oleva pyöreä aukio, jonka keskellä oli uhripaikka. Siinä romanialaisten esi-isät palvoivat aurinkoa. Paikan pyöreä muodon on katsottu symbolisoivan täydellisyyttä. Ympäristötaideteoksessaan Constantin Brancusi halusi yhdistää mahdollisimman monia historian ja kulttuurin osatekijöitä, jotka antavat suunnan yksilön kasvulle ja joita ilman emme tiedosta niitä osaksi kasvuympäristön kulttuuria.

Tasa-arvo

Hiljaisuuden pöytään liittyy myös sen pyöreän muodon ja ympärillä olevien tasavälein sijoitettujen tuolien kautta tasa-arvoisuuden vahva symboliikka - jokainen pöydän äärelle tulija on tasavertainen ja tuo oman itsensä pöydän ääreen yhteiseen kokoontumiseen. Ryhmässä ei ole puheenjohtajaa, ei arvokkaita tai vähemmän arvokkaita osallistujia - vain oikeus osallistua ja tuoda oma osuutensa "uhripöydälle".

Aika

Tämän taideteoksen symboliikkaa voidaan katsoa myös kellotaulun muotona. Pöytätaso on kellotaulu ja tuolit ovat kahdentoista tunnin merkit: kokonaisuus on sijoitettu siten suhteessa aurinkoon, että siitä voi aurinkoisella säällä lukea ajan kulun. Pöydän ympärillä istuvat saavat osuutensa auringon valosta ja voimasta eri vahvuisena ja eri kulmasta päivän eri aikoina.

Kristinuskon symbolinen tulkinta

Kristinuskoon teos voidaan yhdistää Vapahtajan ja hänen opetuslastensa vertauskuvana: "Menkää siis ja tehkää …" (Matt. 28:19.20) . Voimme ajatella, että pöytä symbolisoi Vapahtajaamme ja kaksitoista tuolia hänen opetuslapsiaan, jotka saivat jokainen oman tehtävänsä (Raamattu)

Kansallinen identiteetti

Hiljaisuuden pöytä on myös yksinkertaisesti pöytä, jonka ääreen perhe kokoontuu ruokailemaan. Romanialaiseen kulttuuriin kuuluu, että kaikki paikalla olijat kutsutaan syömään ja ruoka jaetaan pöydässä olijoiden kesken. Perheen yhteiset ateriat ovat olennainen osa jokapäiväistä elämää. Romaniassa; erityisesti maaseudulla ruoka saadaan usein vieläkin omien käsien työn tuloksena, siksi sitä arvostetaan aivan eri lailla kuin ruokaa, jonka eteen ei ole itse tehty työtä.

Taideteos vangitsee katsojansa, koska siihen on sisällytetty koko elämän tärkeimmät arvot ja kuitenkin se on mitä yksinkertaisin. Ihmisen elämän peruselementit - tasa-arvoisuus, usko, yhteys toisiin ihmisiin, elämänkaari-ajattelu ja oman kulttuurin merkitys ovat jokaisen elämän "matkaeväitä".

Constantin Brancusin "Elämäntie"- filosofiasta opinnäytetyön viitekehykseksi

Kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi jokainen yksilö tarvitsee perusasioita: esim. klassisesti Maslowin esittämän hierarkisen jaon mukaan: ravintoa, suojaa, sosiaalisia suhteita, arvostusta ja mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen (Hämäläinen- Kurki, s.191). Jokainen elämäntie sisältää juuri samoja arvoja, joita Brancusi on sisällyttänyt "Hiljaisuuden pöydän" symboliikkaan Lisäksi jokaisen elämään kuuluvat opastajat, jotka huolehtivat siitä, että lapsi kasvuprosessinsa aikana saa nämä osatekijät.

Elämäntien vaiheet

Hiljaisuuden pöydän luota avautuu puistokäytävä, jonka varrelle on sijoitettu istuimia kolmen ryhmissä. Hiljaisuuden pöydän ääreltä matkaan lähteneet elämäntien kulkijat voivat pysähtyä-levätä tai keskustella, havainnoida muita kulkijoita ja jatkaa matkaa, kun aika tuntuu sopivalta. Puistokäytävän istuimet ovat vastakkain asetettujen neliökupoleiden muotoisia: nyt on kysymyksessä todelliset tilanteet, kasvukivut ja särmät. Mutta kulkijan ei tarvitse olla yksin - hänen vierellään on kanssakulkija ja mahdollisuus saada tukea ja ohjausta. Elämäntien kulkijan päämääränä on käytävän päässä "Suudelmien portti", jonka Brancusi halusi kuvaavan astumista omaan itsenäiseen elämään, tuottamaan uutta elämää ja ottamaan vastuun uudesta sukupolvesta.

Suudelmien portti ( rom. Poarta Sarutului, engl. The Gate of Kisses) Tirgu Jiu `n kaupungin keskuspuisto, Tirgu Jiu, Romania